”Tulos tai ulos”


”Nyt voin sanoa että tulos on saavutettu”, sanoi arvoisa pääministerimme. Erityisen iloinen hän kertoo olevansa työllisyyskehityksestä. Vai niin! Onko se oikeasti kehitystä, jos muutaman tunnin kuukaudessa työtä tekevä onkin yht’äkkiä tilastoissa työllinen? Eikö työn pitäisi tarjota tulo, jolla elää? En oikein usko, että tuolla työllä saadulla tulolla elää! Minun mielestäni tuossa tilastointitavassa valehdellaan täysillä. Suomesta kerrotaan nyt kansainvälisille tahoille, että työllisyysaste on noussut jo 70,9%. Mikä on totuus? Siis se, jossa nämä aktiivimallin muutaman tunnin työtä tekevät on poistettu työllistetyistä. Tämä luku tulee saada esille ja näin saadaan totuudenmukainen kuva tilanteesta.

Kategoriat: Pohdintoja Takahuoneessa | Avainsanoina , , , | 1 kommentti

Kiinnostu kaikesta


”Kiinnostu kaikesta! Valita vähemmän! Ole onnellinen elämästä!”
Nämä ja 9 muuta asiaa sisältyy satavuotiaan Helvi Frickin elämänohjeisiin. Hän on haastattelun perusteella todella ajassa mukana oleva elämäntaiteilija. Helvi Frick seuraa tarkasti maailman tapahtumia laidasta laitaan ja kertoo kalenterinsa olevan melko täynnä. Jotain kiinnostuksesta kertoo mm. se, että hänen tyttärensä soittaa hänelle päivittäin ulkomaan uutiset! Ja erilaisesta kiinnostuksesta mm. se, että hän tilasi maksullisen urheilukanavan voidakseen seurata F1-kisat suorana  🙂

Monen elämänviisauden kohdalla yksi tärkeimmistä on toteamus: ”Keskity siihen, mitä sinulla on. Älä siihen, mitä sinulta puuttuu.” Tämä asenne helpottaisi monen elämää merkittävästi! Jostain syystä vaan monen kohdalla painopiste on siinä, mikä puuttuu tai on huonosti.

”Ole onnellinen elämästä!”. Niinpä… meillä on vain yksi elämä, joten miksi emme tekisi siitä parasta mahdollista? Uusintamahdollisuutta kun ei ole…

Joskus vaan kaikki tuntuu olevan solmussa. Mitä tekee suurin osa suomalaisista silloin? Marisee, kiukuttelee ja osa antaa periksi. Sen sijaan satavuotias Helvi Frick neuvoo: ”Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istahda alas ja naura itsellesi”. Tätä varmaan kannattaisi harjoitella (ainakin minun…).

👍 Minusta tällaisten viisaiden vanhojen ihmisten elämänohjeita kannattaa julkaista paljon nykyistä enemmän. Ne kun toimivat sekä vinkkinä että kannustuksena monelle. Ja muistuttavat, että elämä vanhanakin voi olla todella hauskaa  🙂

Juttu löytyy TÄÄLTÄ.

Kategoriat: Pohdintoja Takahuoneessa | Avainsanoina , , , , , , | 2 kommenttia

Yksi asia kerrallaan?


Monella meistä tuntuu olevan 101 asiaa kerrallaan työn alla. Joillekin on hyvä, että voi hyppiä asiasta toiseen, mutta useimmille tämä hyppiminen tarkoittaa, ettei oikein mistään tule valmista.
Tänään vietetään ’Yksi asia kerrallaan’-päivää. Usein se keskittyminen tuo lopulta paremman (jopa nopeammankin) lopputuloksen. Se vaan edellyttää todellista paneutumista eli, suljetaan ne somekanavat ja muut härpäkkeet ja keskitytään täysillä työn alla olevaan asiaan. Tunnen monia, jotka noudattavat tapaa niin, että tehtävän aikana somekanavat ovat kiinni ja tehtävän valmistuttua on määrätty aika (usein n. 15min.) aikaa someseikkailuihin ennen seuraavaa tehtävää.
Miten on sinun keskittymisesi – yksi vai monta asiaa samanaikaisesti?

Kategoriat: Pohdintoja Takahuoneessa | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tarkkana Kelan kanssa


Olen tänään oppinut uutta: Jos sovit Kelan kanssa, että asiointi on sähköistä, sinun tulee omatoimisesti käydä jatkuvasti katsomassa Kelan sivuilta, onko sinulle laitettu sinne viestiä. 
Olin leikkauksessa Tampereella ja matkat tein Kela-taksilla (muuten onnistuminen olisi ollut paljon vaikeampaa). Minulla oli tietenkin lääkäriltä todistus taksimatkan tarpeesta. Tänään tuli Kelalta postia, että en ”pyynnöstä huolimatta” ole toimittanut heille tuota matkoja koskevaa todistusta (2kpl) sekä selvitystä, miksi olen mennyt juuri Coxaan leikkaukseen. Soitin Kelaan ja kysyin, että millonkahan se pyyntö on toimitettu ja minne. Oli Kelan palveluun toimitettu. Ihmettelin kyllä, ettei asiasta tule esim. tekstaria, jotta tietäisi sinne tulleen jotain. Edes mahtava Kela ei voi kuvitella, että ihmiset ravaa päivittäin tutkimassa, onko siellä jotain viestiä! Virkailija, jonka kanssa asiasta puhuin, oli kyllä ystävällinen ja ihmetteli hänkin käytäntöä, jonka tuossa muodossa totesi mahdottomaksi. Asia kyllä hoituu nyt (kunhan saan kopiot papereista, sillä en uskalla lähettää niitä ilman minulle jäävää kopiota), mutta tulipa mieleen, moneltako jää asiat hoitamatta, kun ei edes tiedä viesteistä.

Kategoriat: Pohdintoja Takahuoneessa | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Pakkaspäivänä


Pakkaspäivän kauneutta.

Kategoriat: Pohdintoja Takahuoneessa | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Karkulaiselle jumppaa ja rottinkitöitä


Palataanpa nyt vuosikymmeniä taaksepäin; aikaan, jolloin olin Käpylän kuntouttamislaitoksella opettelemassa kävelyä ja elämää uudenlaisessa tilanteessa.
Pyörätuoli oli kulkuväline alkuvaiheessa. Sen kanssa oppi yhtä jos toistakin temppua tekemään, sillä eläväiselle kakaralle rajoitteita ei ollut ainakaan niissä asioissa, mitä muut kutsuivat ongelmaksi.
Käpylässä oli mahtava jumppasali, jossa vahvistettiin vammautuneita jäseniä ja yllättävänkin nopeasti alettiin opetella kävelyä. Mikä mahtava vapaudentunne olikaan se, kun viimein keppien kanssa pääsi oikeasti kävelylle! Minä luulen, että moni ei ymmärrä ollenkaan sitä, miten iso asia tuo voikaan olla. Äkkiä rajoituksia liikkumiselle oli paljon vähemmän. Ja sen myös hyödynsin…
Meitä oli pieni tyttöporukka, joka oli kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Myös kaksi kertaa pienen karkumatkan. Emme osanneet pelätä mitään tapahtuvaksi, joten – matkaan vaan. Oli se varmaan mielenkiintoinen näky; kaksi tyttöä keppien kanssa, yksi pyörätuolissa ja parhaassa kunnossa oleva kävellä linkutti jo ilman apuvälineitä. Muistan vieläkin kahden ns. hienon naisen kohtaamisemme: Naiset alkoivat selittää meille, miten kamalannäköistä on, kun pienet tytöt kulkevat tuollaisena kadulle. Muistan huutaneeni heille, ettei mekään haluttu sairastua, mutta silti sairastuttiin. Naiset mutisivat huonosta käytöksestä, johon emme enää reagoineet. Menimme läheiseen metsiköön, jossa oli pari vähän miestä vahvempaa nauttinutta miestä. Kun hienot naiset surkuttelivat kohtaloamme, nämä miehet kannustivat meitä! ”Kovia likkoja olette. Jatkakaa sisukkaasti vaan!”…
Eräs asia on jäänyt vahvasti mieleen: siellä oli aikaa askarteluun. Kun materiaalin piti olla halpaa, teetettiin meillä rottinkitöitä; pannunalusia ja pieniä koreja. Niitä tehtiin lukematon määrä; niin paljon, että koko elämäni rottinkityökiintiö täytettiin sen kesän aikana.
Olen kiitollinen tuosta ajasta, sillä kovat -välillä kipuakin tuovat- jumpat auttoivat sen, että loppusyksyn aikana sain palata kouluun keppien kanssa. Siitä sitten alkoi taas erilainen aika elämässä polion kanssa…

Kategoriat: Pohdintoja Takahuoneessa | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Virtuaalinen ruusu 7/2018


Viikon virtuaalisen ruusun, , joka on kaikenkaikkiaan ruusu nr. 217, saa Pirjo Välimäki Heinolasta suuresta avustaan potilaan kuntoutumiseksi  🙂

Kategoriat: Taukotuvan Ruusutarha | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Päivä kerrallaan


Päivä kerrallaan edetään kohti kevättä.  Kohti kevättä ja aikaa, kun taas pääsen luonnon keskelle.  Nyt tahti tuntuu olevan ’Kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin’… Silti se on eteenpäin! Polvessa on komia ’koristeommel’ ja valitettavasti edelleen menee kipulääkettä aika paljon.  Mieli on kuitenkin suunnattu tulevaan ja nyt vaan lepoa, kävelyä ja jumppaa sopivassa suhteessa.
Tässä tilanteessa on upeaa huomata, että on aivan ihanat naapurit 💞💞

Kategoriat: Pohdintoja Takahuoneessa | Avainsanoina , , , , , , | 2 kommenttia